Tykkivajan teatteri – Kruununhaan teatterin 13 vuotta
Helsingin jälleenrakennuskomitean johtaja Albert Ehrenström piti teatterista, mutta lokakuun alussa 1813 häntä hävetti. Laadukas saksalainen Gappmayerin teatteriseurue joutui esiintymään kauppias Etholénin tupakankuivaukseen käytetyssä vajassa kaupungin äärirajoilla Kampissa.
Ehrenström sisuuntui, vippasi rakennusrahastosta 3000 ruplaa ja ryhtyi sisustamaan tykistövajaa teatteriksi. Seitsemässä viikossa työ oli valmis. Kaksinkertaiset katot, seinät ja lattiat suojasivat katsojia nuhalta ja katarrilta. Aitiot kiersivät kohoavaa katsomoa ja arvokkain niistä oli varattu keisarille. Suomenlinnan varuskunnasta saatiin teatterille vartiomies. Kodikas, siisti ja niin mukava kuin vanhaan taloon voi saada, arvioi Ehrenström työnsä jälkiä. Mutta miten saada pikkukaupunkilaisten maku kehittymään pääkaupunkilaisilta vaadittavalle tasolle? Ehrenström järjesti teatterin intendenttinä spektaakkeleja esimerkiksi Suomenlinnan komendantin ylistykseksi. Naamiaisia pidettiin viikoittain. Napoleonin kukistumisen juhlimiseksi vietettiin kesällä 1814 rauhanjuhlaa, jossa Aleksanteri I:n kuva hallitsi loppukohtauksen ”kuolematonten temppeliä”. Lipputulot annettiin venäläisille sotainvalideille, ja esityksen jälkeen järjestettiin ilotulitus. Gappmayerin perhe anoi ja sai oikeuden esiintyä pysyvästi helsinkiläisyleisölle. Seurue näytteli paljon ritariromantiikkaa uhkuvia Kotzebuen näytelmiä, mutta myös Schilleriä ja Shakespearea. Esityskieli oli tosin saksa, jota ei Helsingissä kovin paljon osattu. Silti teatteri täyttyi kolmena iltana viikossa ainakin aluksi. Ehrenström anoi turhaan valtionapua kannattamattomalle teatterille, kun rakennusrahaston rahoja oli jo pitänyt jakaa teatteriseurueen toimeentuloon. Gappmayer lähti ryhmineen kiertämään Itä-Suomea. Syksyllä 1819 ruotsalainen, Turkuun asettunut teatterinjohtaja Bonuvier saapui näyttelijöineen Helsinkiin, asui Heidenstrauchin talossa (nykyinen presidentinlinna) ja esiintyi koko talven Kruununhaan teatterissa. Tykistövaja sijaitsi Kruununhaan Siltavuorenhaassa. Nimitys tarkoitti nyky-Kruununhaan pohjoispäätä, jossa armeijan hevoset laidunsivat. Teatterin paikalla Maurinkadulla on nykyisin Sotamuseo. Teatteri oli alueen ensimmäinen loistorakennus. 1820-luvulla, kun senaatti oli muuttanut Helsinkiin, Liisanpuiston ympäristöstä alkoi tulla hienostoaluetta. Teatteri sen sijaan kävi yhä huonokuntoisemmaksi ja sitä käytettiin enää kesäisin milloin minkin ryhmän vieraillessa kaupungissa. Maansuru oli lopettanut määräajaksi kaikki huvitilaisuudet jo Aleksanteri I:n siskon kuollessa maaliskuussa 1819. Kun keisari itse kuoli loppuvuonna 1825, määrättiin peräti vuoden suruaika. Vaikka teatteria ei voitu esittää, sitä rakennettiin. Engelin suunnittelema uusi teatteritalo kohosi Esplanadin puistoon Mikonkadun pään kohdalle. Kruununhaan teatteri siirtyi historiaan. Sen katsomon penkit, huonekalut ja rekvisiitat siirrettiin uuteen teatteriin, joka avattiin maaliskuussa 1827. Mikko-Olavi Seppälä / Krunikka 4/2001
