Presidentinlinnan pihalla jäänteitä 1600-luvun Helsingistä

Viime kesäisissä (1997) presidentinlinnan sisäpihan kunnostustöissä pihaa myllerrettäessä kaivinkoneet osuivat mukulakiveykseen. Museoviraston tutkiessa asiaa paljastui 1700-luvun lopun pihakiveys vesikouruineen ja niitä reunustavat perustusten hiiltyneet jäänteet. Alueelta löytyi myös suuret määrät esineistöä mm. kaivosta, jota oli käytetty jätekuoppana.

Museoviraston arkeologinen osasto aloitti paikalla välittömästi kolme viikkoa kestäneet kaivaukset. Noin metriä nykyistä pihaa syvemmältä paljastui vanha 1700-luvun asuinen mukulakivin huolellisesti ruutuihin jaoteltu pihakiveys ajalta ennen Helsingin paloa. Samalla muuttui käsitys siitä, että sen ajan Helsinki oli primitiivinen syrjäinen kyläpahanen, jossa kadut ja pihat olivat lähinnä savea.

Alueen jakoivat kaksi eri tonttia, joista toisella oli eversti Gyllenbögelin kaksikerroksinen puutalo ja toisella kruunun tykkivarikon konttori ja asuntoja. Tontit olivat jo olemassa vanhimmassa säilyneessä kartassa 1600-1700-lukujen taitteesta. Tuolloin ne sijaitsivat lähellä rantaviivaa. Kauppatori syntyi vasta Empire-Helsinkiä luotaessa, ja ne olivat vain pari metriä merenpinnan yläpuolella. Paikka oli hyvin tuulinen ja myrskyissä vesi mitä todennäköisimmin nousi kellareihin ja kaivoihin. Tulipalon jälkeen paikalle nousi 1810-luvulla viljamakasiini, josta sittemmin tehtiin Heidenstrauchin palatsi ja joka myöhemmin muutettiin keisarilliseksi palatsiksi, josta sitten tuli Presidentinlinna.

Pihan eteläpuolisen tuhoutuneen rakennuksen perustuksen alta löytyi kaivauksissa tukeva perustus yhdessä nurkassa olevine uuninpohjineen. Se oli tehty vanhemman kivijalan päälle, joka ajoitettiin löytöjen perusteella 1600-luvulle. Pihan pohjoispuolelta löytyi luonnonkivinen 1600-luvun kellari, jossa oli mukulakivilattia. Sen on täytynyt myös palaa jossain vaiheissa haljenneista kivistä päätellen, minkä jälkeen se on toiminut jätekuoppana.

KIINALAISTA POSLIINIA JA RÖRSTRANDIN ASTIOITA

Pihakiveyksen kulmassa oli selvä vajoama, jonka alla oli kiveystä vanhempi hirsikehikkoinen kaivo. Museovirasto teki muutaman koekuopan, jotka osoittivat kulttuurikerrosten ulottuvan noin metrin pihakiveystä syvemmälle. Alimpana olevista kerrostumista löytyi 1600-luvun esineistöä. Pääasiassa esineet ovat kuitenkin seuraavalta vuosisadalta, joita onkin sitten hyvin suuret määrät. Kiveyksen alta löytyi mm. olut- ja viinipullojen sirpaleita, savi- ja fajanssiastioiden kappaleita, kuparilantteja, sarantappeja, heloja ym. rautaesineitä palossa tuhoutuneista rakennuksista.

Mikä merkittävää verrattuna useimpiin aikaisempiin kaivauksiin, esineet on mahdollista liimata kokoon, ne eivät olleet myöskään yhtä hajallaan kuin yleensä. Eräs mielenkiintoisimmista löydöistä ovat kiinalaisen posliinisen teekannun palaset, joissa näkyy kiinalainen mies nauttimassa teetä. Samoin löytyi lautasen kappale, jossa selvä Rörstrandin leima ja vuosiluku. Tämä kaikki todistaa, että 1700-luvun Vironniemen Helsingissä nautittiin teetä ja syötiin posliiniastioista.

Museoviraston saatua tutkimukset suoritettua, alue kiveyksineen ja raunioineen peitettiin soralla ja laatoitettiin. Pihan länsipäähän jätettiin pieni n. 3 x 7 metrin suuruinen alue, joka sai päälleen panssarilasisen kuvun ja valaistuksen. ”Vitriinissä” on näkyvissä osa kellaria, tunkiota ja pihakiveystä ja uuninperustusta. Toivottavaa olisi ollut, että esim. kiveystä ei olisi peitetty, vaan se olisi jätetty näkyviin muistoksi vuoden 1808 edeltäneistä ajoista. Mutta aluetta tarvitaan mm. linnaan ajavia autoja varten, minkä vuoksi lasivitriinistäkin oli tehtävä mahdollisimman kestävä.

Pääosa vanhimmista kerrostumista jäi vielä tutkimatta tässä vaiheessa. Ne ovat edelleen tallessa pihan ja rakennusten alla. Vitriiniin voi tutustua lähinnä linnan kiertokäyntien yhteydessä. Osa esineistöä on kaavailtu asettaa esille presidentinlinnaan.

teksti Juha Lares

Krunikka 4/1997