Liisanpuistikko – Elisabetsskvären

Kruununhaan ja Liisantorin eli Elisabetin torin loistelias rakentaminen liittyy Venäjänvallan alkuun 1800-luvun alkupuolelle, jolloin pääkaupunki ja yliopisto siirtyivät keisarin mahtikäskystä lähemmäksi uutta emämaata. Kruununhaasta tuli yliopisto-opettajien ja hallintomiesten uusi asuinpaikka ja Liisantorista sen sydän, sydän, jonka ympärille ja läheisyyteen varakkaat ja vaikutusvaltaiset virkamiehet rakennuttivat komeat empiretyyliset talonsa.

Helsingin perustaminen liittyi Kustaa Vaasan suunnitelmiin uuden kauppakaupungin perustamiseksi Vantaanjoen suiston länsipuolelle 1500-luvun puolivälissä. Vantaan Helsinki oli enimmäkseen ruotsinkielistä, asukasluku oli noin 600-700 henkeä. Aikaa myöten satama mataloitui ja uuden Helsingin lopulliseksi paikaksi tuli 1600-luvun puolivälissä ”Estnäs skatan” eli Vironniemi. Paikannimistö oli ruotsinkielistä kuten muukin virallinen elämä. Suomenkielisiä oli kyllä huomattava joukko mutta he kuuluivat enimmäkseen palvelusväkeen ja kalastajiin. Pohjoisessa kaupunki ulottui nykyisen Vironkadun kohdalle. Sen takana oli Kruunun hevoshaka, josta koko kaupunginosa sai nimensä. Sodat ja tulipalot hävittivät kaupunkia ja kehitys oli hidasta. Kaupunkiin johtavista tulleista Liisantorin niemekkeellä sijaitsi Vintertullen, Talvitulli, joka oli Vanhankaupungin lahden yli kulkevien talviteiden päätekohta.

Vuonna 1800 Suomen uudeksi isäntämaaksi tuli Venäjä ja Helsinki määrättiin suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi, jonka piti saada arvonsa mukaiset puitteet. Valtioneuvos Ehrenström oli uudelleenrakentamiskomitean johdossa ja arkkitehti Engel oli nimekkäin kaupungin luoja. Kadut, torit ja korttelit saivat nimensä. Kortteleita oli viisi: Kruununhaan, Kluuvin, Kaartinkaupungin, Kampin ja Punavuoren korttelit.

Liisanpuistikkoa (Elisabetsskvären) kutsuttiin alkujaan Elisabetin toriksi (Elisabeths torg) keisarinna Elisabethin, Aleksanteri II:n puolison mukaan ja se syntyi kun rantoja täytettiin. Siitä tehtiin pyöreä puistikko 1800-luvulla ja sitä ympäröi puuaita ja mukulakivikatu. Vuonna 1980 puisto muutettiin nelikulmaiseksi.

Liisankatu (Elisabethsgatan) oli pääkaupungin ensimmäinen katu, joka avattiin koko pituudeltaan 1830-luvulla ja Kruununhaassa oli kaksikerroksisia puutaloja toistakymmentä. Suurin osa niistä sijaitsi Liisankadun ja Liisantorin varrella.

Etelässä Liisantori rajoittuu Puhvelin kortteliin ja Maneesikatuun. Yksi kaupungin komeimpia ja edustavimpia yksityiskoteja oli Maneesikatu 2 Liisantorin laidassa. ”Hänen Hirmuisuutensa”, senaattori, salaneuvos Lars Gabriel von Haartman rakennutti v. 1837 kaksikerroksisen puurakennuksen, jossa hän vastaanotti ”viranhakijoiden ja anojien kumartavia ja vapisevia joukkoja”. Talossa oli paljon huoneita sekä talonväen että palvelusväen käyttöön, yläkerrassa oli mm. suuri sali ja kabinetti. Rakennus purettiin 1900-luvun alussa. Nyt paikalla on kaksi luonnonkivestä ja tiilestä tehtyä rakennusta.

Helsingin arvorakennuksiin kuuluu edelleen Maneesikadun ja Pohjoisrannan kulmaan 1800-luvun puolivälissä rakennettu rakennus, joka on koristettu erivärisillä tiilillä. Talo on valtion omistuksessa.

Peuran korttelissa, joka Maurinkadulla rajoittuu Liisanpuistoon, oli komeita tunnettujen sukujen omistamia rakennuksia; Engelin piirtämä kaksikerroksinen puutalo Maurinkatu 4:ssä oli Ramsey-suvun omistama. Donnerin perhe rakennutti sen viereen uljaan tiililinnan v. 1900. Nykyisin talon omistaa Svenska Klubben, joka perustettiin viime vuosisadan lopulla ajamaan suomenruotsalaisten asiaa.

Peuran korttelin vaiheille, Liisankadun ja Liisanpuiston reunaan, liittyy menneisyyden romantiikkaa ja loistoa runsain mitoin. 1800-luvun alussa aikansa tunnetuimpiin hovimiehiin kuulunut salaneuvos O.W. Klinekowström rakennutti sinne palatsinsa. Rakennukseen oli yhdistetty gotiikan suippokaaria ja uusklassismin piirteitä. Salonkeja ja saleja koristivat arvokkaat maalaukset, rakennuksen ympärillä oli rehevä puutarha. Valtiattarena oli ylhäisösukuinen ja kaunis lady Sara Cutbert-Brooken. Valtio osti talon junkkerikouluksi 1800-luvun puolessa välissä. Siellä suomenkielisille parempaa syntyperää oleville aliupseereille annettiin mm. venäjän kielen ja sotilasaineiden opetusta. Rakennus purettiin ja Evert Lagerpetzin suunnittelemat upeat uusrenessanssiset kasarmit valmistuivat 1890-luvun alussa Uudenmaan tark´ampujapataljoonan käyttöön. Vuosisadan alkupuolelta lähtien rakennuksessa on toiminut sotakorkeakoulu. Maurinkadun puolella on Sotamuseo ja Sotahistoriallinen tutkimuslaitos.

Kruununhaassa oli aikoinaan suuret säätyerot. Elisabetin torin ympäristössä asuivat varakkaat, vaikutusvaltaiset ja nimekkäät säätyläiset. Aug. Schauman sanoi muistelmissaan, että alue oli ”eräänlainen Fauborg St Germain pienoiskoossa”. Aivan lähellä Siltavuoren rannalla asuivat köyhät käsityöläiset ja kalastajat ahtaissa mökeissään.

Aulikki Ritari / Krunikka 4/1993

Lähteet:

Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja No 24, 1970.

Helsinki ennen meitä – vanhojen kuvien kertomaa, Helsinki 1962.

Kaija Ollila – Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun – Helsingin vanhoja kortteleita, Helsinki 1975.